Ari Kurtti

Kasvatussosiologia

Avoin Yliopisto

Kasvatussosiologian essee

Luento-osa (A)

Ari Kurtti

ari.kurtti@oakk.fi

Opettaja: Veli-Matti Ulvinen

Sisällys

Kasvatussosiologia. 3

Syrjäytyminen. 3

Sosiaalistuminen. 5

Minän synty. 5

Pohdintaa. 6

Lähteet. 6

Kasvatussosiologia

Kasvatussosiologia on tutkimusala, jolla on yhteyksiä sekä sosiologiaan että kasvatustieteeseen. Kasvatussosiologiassa tutkitaan sekä mikro- että makrotasolla kasvatukseen liittyviä sosiaalisia suhteita ja sosiaalisia rakenteita, kuten luokkahuonedynamiikkaa tai koulutusjärjestelmien kehittymistä ja muuttumista. Kasvatussosiologiassa voidaan tutkia myös muun muassa työelämän täydennyskoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja johtajuuskoulutuksen merkitystä ja tarpeellisuutta. Mikrotasolla tutkitaan yksilöä eli ihmistä ja Makrotasolla tutkitaan yhteiskuntaa.

Syrjäytyminen

Luennoissa käsiteltiin syrjäytymistä laajasti. Se on prosessi, joka tapahtuu ajan myötä. Miten ihminen syrjäytyy? Siihen voi olla useita syitä. Yleensä sen saa aikaan jokin elämässä tapahtuva muutos, kuten avioero tai työttömyys. Tällaisissa tilanteissa ihminen, joka on taipuvainen syrjäytymään, yleensä ajautuu ulos harrastuksistaan ja ystävistään. Kyky hallita elämäänsä katoaa ja hän vieraantuu ympäristöstään. Sosiaaliset kontaktit loppuvat. Nuorilla ihmisillä opiskelut vaikeutuvat tai loppuvat kokonaan. Ulvisen mukaan nuoren kohdalla syrjäytyminen on nuoren ja yhteiskunnan välinen kriisi.

Vuosittain peruskoulun keskeyttää noin tuhatviisisataa nuorta. Ammattikoulun keskeyttää noin neljä tuhatta viisisataa. Kokonaan koulutusura keskeytyy peruskoulun jälkeen noin viidellä tuhannella. Jokaisesta ikäluokasta noin kuusi tuhatta on syrjäytymisvaarassa. Nämä ovat kovia lukuja jo kansantaloudellisesti ajateltuna.

Peruskoulun jälkeen (ensimmäinen nivelvaihe) olisi päätettävä jatkaako ammattikouluun vai lukioon. Tässä kohtaa moni antaa periksi eikä jatka mihinkään. Yhteiskunnan järjestelmä kyllä kannustaa jatko-opiskeluihin, mutta kaikki eivät silti siihen tartu ja kierre syrjäytymiseen opiskeluista on valmis. Opetan tällä hetkellä tällaisia aikuisia ihmisiä ja täytyy sanoa että työtä kyllä riittää. Osalla opiskelijoita ei ole edes haluja opiskella oikeasti. Elämänhallinta on täysin hukassa. Erilaiset psyykkiset ongelmat, johtuen juuri elämänhallinnan puutteesta ovat yleisiä. Joudun usein kasvattajaksi aikuisille ihmisille, joilla ei ole tämän päivän opiskelusta tietoakaan. Jokaiselle opiskelijalle tehdään HOPS henkilökohtainen oppimissuunnitelma, joka on lähtöisin erityisopetuksen tarpeista. Joskus voidaan tehdä myös HOJKS, jossa räätälöidään opiskelijalle suunnitelma, jossa järjestetään opiskelu oppilaan tarpeiden mukaan. Näitä suunnitelmia tarkistetaan ja päivitetään opiskelun aikana. On huolestuttavaa todeta että näitä tulee vuosi vuodelta yhä enemmän. Vaikeutena opiskelusta syrjäytyneen aikuisen kanssa on se että opettajan auktoriteetti kyseenalaistetaan. Aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä ja vastaa omista tekemisistään. Usein opiskelija ajattelee näin ja ettei hän ole kenellekään tilivelvollinen, vaikka koulun säännöt koskevatkin häntä. Vastuu omista tekemisistään puuttuu kokonaan.

Nuori tai nuori aikuinen ei välttämättä itse aina edes huomaa syrjäytyvänsä. Taustalla voi olla yhteisö jossa hän elää. Sosiaalinen tausta, kaveripiiri vaikuttaa ihmisen ajatusmaailmaan. Kotoa voi tulla ajatus, ettei koulutus kannata, vaan vain työnteolla pärjää. Tänä päivänä tuo yhtälö on lähes mahdoton. Kilpailu koulutus- ja työpaikoista on niin kova että se vaatii jonkinlaista koulutusta. Ulvinen mainitseekin että koulujärjestelmä jopa ruokki ajattelua, että tietyistä sosiaalisista luokista tulevat nuoret saavat erilaista kohtelua kuin toiset.

Luennoilla puhuttiin myös muusta syrjäytymisestä. Työelämästä syrjäytyminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa uhka. Nuori ei kuitenkaan voi syrjäytyä työelämästä jos hän ei ole koskaan tehnyt töitä. Täytyy siis olla kokemusta jostain yhteisöstä, työ- tai kouluyhteisöstä jotta siitä voi syrjäytyä.

Ulvinen selvitti myös käsitteitä: Syrjäyttäminen, syrjintä ja erottelu. Nämä asiat kuuluvat jollain tapaa ihmisen luonnolliseen käyttäytymiseen. Syrjintä on ihmisen luonnolle ominaista, erottelu on myös ominaista ja jossain määrin syrjäyttäminenkin, mutta kukaan ei tarvitse syrjäytymistä. Mielestäni aivan loistava maininta asiasta. Jotkut ihmiset valitsevat omasta tahdostaan toisenlaisen tavan elää, eivätkä he ole silti syrjäytyneitä. He vain haluavat elää normaalin yhteiskunnan ulkopuolella. Näitä lahkoja ja yhteisöjä syntyy aina välillä, kunnes ne kuihtuvat ja katoavat.

Sosiaalistuminen

Keskeisesti kysymys on kulttuurista, yhteisöstä ja yhteiskunnasta; kasvun ja kasvatuksen toteuttajina ovat ihmiset, joten kasvatuksessa kohtaavat ihmisyksilön elämänkulku ja sosiaalisen elämänmuodon uusintamisen ehdot. (dia)

Sosiaalistumisessa ihmisestä tulee jonkun kulttuurin ja yhteiskunnan jäsen. Tämä läpi ihmiselämän jatkuva prosessi vaatii ryhmän kehittyäkseen. Yhteisöt ja yhteiskunta on voinut muodostu vain ihmisen sosiaalistumisen kautta. Ihminen on ainut eliölaji, joka osaa ja pystyy ajattelemaan tekemisiään. Ihminen on osannut organisoitua ja se on sosiaalisen toiminnan lähtökohta. Meillä on kyky viestiä, puhe, jo mahdollistaa sosiaalisen toiminnan. Tarvitaan ympäristö, joka sosiaalistaa.

Lapsuudessa lapsen sosiaalistaminen tapahtuu pitkälti vanhempien ja muiden lapselle merkityksellisten yksilöiden kautta, mutta myöhemmin sosiaalistumisen piiri kasvaa ja esimerkiksi koululla on suuri merkitys lapsen sosiaalistumisprosessissa. Sosialisaation aikana ihmiselle kehittyvät ne tavat joiden avulla hän kommunikoi toisten ihmisten kanssa. Tärkeä osuus sosialisaatoissa on myös sosiaalisella vuorovaikutuksella ja minäkuvan muodostumisella, kuten myös ihmisen vaikuttaminen yhteiskunnan kehitykseen. Sosialisaatiossa ihminen välittää taitojansa seuraaville sukupolville, siirtää kulttuuriperintöä. Nykypäivänä sosiaalinen media on tullut yhä suurempaan asemaan. Lähes jokaisella nuorella on käytössään älypuhelin, jolla voi olla kanssakäymisessä toisten kanssa ympäri vuorokauden. Tällä on sekä hyviä, että huonoja vaikutuksia.

Minän synty

Lapsi alkaa varttuessaan leikin, eleiden ja roolien avulla mallintaa itseään. Vanhempien esimerkkiä seuraten hän alkaa sosiaalistua johonkin kulttuuriin. Ajan myötä leikin ja roolien kautta lapsi alkaa tulla tietoiseksi itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Omia lapsiani ajatellessa muistan, kuinka he saattoivat kertoa mitä kummallisimpia tarinoita leikeistään. Ja usein he eivät tienneet tekevänsä jotain väärin. Ilkeily kyllä tuli sitten myöhemmin, mutta useimmiten väärin tekeminen liittyi johonkin leikkiin. Kasvaessaan lapsi tulee tietoiseksi yhteisön normeista, arvoista ja säänöistä. Lapsi oppii myös moraalin merkityksen. Minän kautta rakentuu jokaiselle oma identiteetti. Siihen, kuinka vahva jonkun identiteetti on vaikuttanut sosiaaliset suhteet. Jonkun aikuisen minä -kuva voi olla todella heikko, mikä voi ilmetä itsensä vähättelynä. Syy tällaiseen voi olla lähtöisin jo kotoa, tai kaveripiiri on siihen vaikuttanut. Hän voi olla kiusattu. Myöhemmällä iällä nuoren minä – kuva vahvistuu kun ihminen huomaa ja ymmärtää omat mahdollisuutensa toimia yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Pohdintaa

Kasvatussosiologia luennot olivat yllättävänkin mielenkiintoisia. Luennoitsijan puhe oli selväsanaista ja helposti ymmärrettävää. Itse aihe, Kasvatussosiologia, keskittyy arkipäivän asioihin. Näitä asioita ei kuitenkaan tule mietittyä jokapäiväisessä työssä. Yhteiskunnan muuttuessa kansainvälisemmäksi ja ihmisten liikkuessa maasta toiseen, sosiaalisaation merkitys kasvaa koko ajan. Omassa kulttuurissa opitut käyttäytymistavat ja normit, säännöt ja jopa moraalikäsitys voi olla täysin uutta mentäessä uuteen kulttuuriin. Tämä vaatii ennen kaikkea aikuiselta ihmiseltä paljon. Lapsi, joka siirtyy uuteen kulttuuriympäristöön, omaksuu sen tavat helposti ja kasvaa siihen koulun ja leikkitoverien myötä. Aikuinen ihminen taas tahtoisi tuoda mukanaan omasta kulttuuristaan tutut tavat toimia. Tämä aiheuttaa usein ristiriitoja paikallisen väestön kanssa. Lapselle tämä kaikki on helppoa. Kaveripiirissä kielen oppiminen ei tuota ongelmia ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen on luontevaa. Myös tässä tulee usein ongelmia, mutta ne syntyvätkin vanhempien kanssa, joille muutos on hankalaa. Vanhemmat haluaisivat säilyttää vanhat tavat pukeutumisessa ja ennen muuta kielen säilyttämisessä. Ruotsi on onnistunut mielestäni näissä asioissa hyvin. Suuren maahanmuuttajaväestön kotouttaminen alkaa aina välittömästi. Opetetaan kieltä, tapoja, sääntöjä ja normeja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että vältyttäisiin isoilta ongelmilta. Joskus tuntuu että meillä panostetaan vähän liikaa siihen, kuinka me oppisimme maahantulijoiden tapoja eikä päinvastoin. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, mutta on maahan tulijan etu, että hän oppii ja omaksuu uuden kulttuurin tavat ja kielen.

Lähteet

Veli-Matti Ulvisen luennot

Ari Kurtti

Kasvatussosiologia

Avoin yliopisto

Kasvatussosiologian essee (B)

Ari Kurtti

ari.kurtti@oakk.fi

opettaja: Anu Alanko

Sisällys

Kasvatussosiologia. 3

Käsitteitä. 3

Kasvatussosiologian suuntauksia. 4

Funktionalismi 4

Interaktionistinen suuntaus. 4

Konfliktiteoreettinen suuntaus. 5

Koulutuksen tehtävät. 5

Kvalifiointitehtävässä. 5

Varastointitehtävässä. 6

Suomalainen koulutusjärjestelmä. 6

Historia. 6

Nykyhetki 7

Tulevaisuuden haasteet. 7

Ajatuksia. 8

Lähteet: 8

Kasvatussosiologia

Kasvatussosiologiaa voidaan pitää ”siltatieteenä” kasvatustieteen ja sosiologian välillä, jolloin sen tehtävänä on yhdistää luovasti kasvatustieteellistä ja kasvatuksellista tutkimusta. Näiden tieteenalojen välillä liikkuminen on kasvatussosiologian ominaispiirre. Näin syntyy kasvatussosiologialle ominainen poikkitieteellinen tapa kuvata, tarkastella ja tulkita eri tutkimuskohteita. (2 7)

Käsitteitä

Kasvatussosiologian peruskäsitteitä ovat mm. Normit, jotka viittaavat sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yksilöt oppivat toimimaan tai ajattelemaan yhdenmukaisella tavalla. Ne perustuvat aina arvoille ja niiden avulla arvot pyritään tuomaan käytännön toimintaan. Normit ovat käsitteellisiä sääntöjä, jotka koostuvat käskyistä j kielloista sekä sallituista ja suositeltavista teoista.(1 26) Eri yhteiskunnilla ja kulttuureilla on omat norminsa joita jokainen jäsen noudattaa. Joissakin maissa uskonto määrää voimakkaasti normeja. Poliittinen järjestelmä on määrännyt ja määrää edelleen yhteiskunnan normeista. Näissä kummassakaan tilanteessa normit eivät perustu välttämättä mihinkään lakiin, vaan johtaja tai joku muu voimakas auktoriteetti on niitä asettanut. Tällaiseen yhteiskuntaan tai yhteisöön ulkopuolelta tulevalla voi olla vaikeuksia toimia, koska muualla yleisesti hyväksytyt normit eivät päde. Tällaisia voivat olla pukeutuminen sananvapaus tai vaikka musiikki.

 Normien käsitettä hienosäätöisempi tapa selittää yksilöiden käytöksen yhdenmukaisia piirteitä on roolin käsite.(1 29) Roolit perustuvat ihmisen sosiaaliseen asemaan yhteiskunnassa. Hänellä voi olla useita rooleja samanaikaisesti. Hän voi olla puoliso, vanhempi tai vaikka johtaja. Näissä kaikissa rooleissa ihminen on erilaisessa tilanteessa. Jokaisessa roolissa hänen odotetaan käyttäytyvän eritavalla. Olipa ihminen sitten missä roolissa tahansa, hän on aina yksilö, oma itsensä. Yksilö toimii yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa. Hän ajattelee ja tekee ratkaisunsa itsenäisesti. Tämä on osa yksilön vapautta. Jossain yhteiskunnissa on tätä rajoitettu ja silloin yksilö menettää vapautensa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Toinen vaihtoehto on mukautua, mutta silloinkaan yksilö ei voi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Yksilön merkitys alkoi korostu Valistuksen aikana 1700-luvun loppupuolella, joka pyrki uudistuksiin yhteiskuntaelämässä. Yhteiskunta koostuu ihmisten välisten suhteiden järjestelmästä, joka sisältää ihmisten toiminnan, teot, ajatukset kommunikointikaaviot sekä käytettävissä olevat aineelliset voimavarat. (1) Yhteiskunta koostuu ihmisistä, yksilöistä, jotka asuvat samalla alueella, samanlaisessa järjestelmässä. Yhteiskunnassa yksilö osallistuu toimillaan sen rakentamiseen ja säilyttämiseen. Aikojen kuluessa eri kansakunnat ovatkin muokanneet yhteiskuntansa jokainen omanlaisekseen.

Yhteiskunnan syntymisen pohjan on yksilön moraali.  Moraali-käsite erottelee hyvän ja pahan, sen mikä on oikein ja mikä väärin. Nämä asiat ovat kaikkien kasvatuskäytäntöjen ja – järjestelmien ytimessä.(1 21) Kasvatus on aina moraalista toimintaa, joka tähtää lapsen kasvattamiseksi hyväksi yhteiskunnan jäseneksi. Vaikka moraali-käsite on aikojen kuluessa muuttunut, opettamisen keinot ovat pysyneet samanlaisina. Oikean ja väärän erottaminen ja opettaminen lapselle vaatii ja on aina vaatinut perusteluja, että lapsi ymmärtää niiden oikeellisuuden. Moraalisen kasvatuksen katsotaan onnistuneen silloin kun ihmiset oppivat yhteisössä vallitsevat arvot ja moraalin, sekä käyttäytyvät niiden asettamissa rajoissa.(1 23)

Kasvatussosiologian suuntauksia

Funktionalismi

Funktionalismin peruskysymys on: Kuinka tämä tutkittava kohde, kuten rooli, rituaali tai instituutio edistää yhteiskunnan jatkuvuutta? Sillä tarkoitetaan selitysmallia, jossa yksittäisen sosiaalisen ilmiön toimintaa ja olemassaoloa selitetään tuon toiminnan yhteydellä ja myötävaikutuksella laajempaan sosiaalisen ilmiön, instituution tai yhteiskunnan toimintaan. (1 137) Toiminnan sanotaan olevan funktionaalinen silloin, kun se voidaan selittää san suotuisalla vaikutuksilla yhteiskunnan integraatioon. Lähtökohtana on, että eri instituutioiden tehtävät liittyvät ihmisten perustarpeisiin, kuten järjestyksen ylläpitoon, kouluttamiseen, työn tekemiseen tai suvun jatkamiseen. Esimerkiksi perheen tehtävänä on huolehtia että jokaisesta perheen jäsenestä kasvaa yhteiskunnan arvot ja normit omaksuva yksilö.

Interaktionistinen suuntaus

George Herbert Meadin kehittämä ajattelutapa, jonka mukaan ihminen oppii tarkastelemaan itseään muiden näkökulmasta, hänen minäkäsityksensä kehittyy sosiaalisesti. Meadin mukaan yksilön käsitys itsestä ja muista kehittyy rinnakkain. Lapsi kokee erilaisia rooleja varhaisessa leikki-iässä 3–4 vuoden iässä. Vähitellen lapsi alkaa leikeissään esittää myös toisenlaisia ihmistenvälisiin suhteisiin liittyviä rooleja ja samalla hän opettelee ymmärtämään näitä suhteita ja tarkastelemaan toisten ihmisten silmin. ”Minä” nähdään sosiaalisesti tuotettuna. On subjekti minä ja objekti minä. Subjekti minä on ihmisen luovaa tekemistä ja objekti minä taas heijastaa ihmisen sosiaalista puolta.

Konfliktiteoreettinen suuntaus

Konfliktiteoreettinen suuntaus pitää etuja tai intressejä arvoja ja normeja tärkeämpänä, sekä näkee ristiriidat normaalina osana yhteiskuntaelämää, ei poikkeuksellisena. (1 339) Sosiaalinen tai yhteiskunnassa sosialistinen järjestelmä perustuu valtaan ja pakkoon. Marxsismissa koulutus on uusintamista, jossa vallitsevat olosuhteet jatkuvat edelleen. Eli valtio kouluttaa uusia ikäpolvia aina samalla lailla. Koulutus erottelee eliitin massasta ja kouluttaa tottelevaista työvoimaa. Aika karua tekstiä, mutta tämähän on teoriaa. Historia on näyttänyt, ettei Marxsismi, joka ei ole teoriana huono, ei vaan toimi oikein missään. Eliitin ja tavallisen kansan erottaminen toisistaan voi toimia sukupolven tai kaksi mutta ei sen pitempään. Kun koulutus ei kehity ajan mukana, jää se auttamatta jälkeen muusta yleisestä kehityksestä. Tämän on historia osoittanut todeksi.

Koulutuksen tehtävät

Koulutuksen perustehtävät ja niiden vaikutukset juontuvat kouluinstituution asemasta yhteiskunnassa. Näitä ovat Kvalifiointi eli tietojen, taitojen ja osaamisen tuottaminen. Valikointi, tarkoittaa yhteiskunnallisten asemien hierarkiaan sijoittumista. Integrointi, on yhteiskunnan kiinteyden ylläpitämistä. Varastointi, on lähinnä työvoimareservin säilyttämistä.

Kvalifiointitehtävässä ihminen kasvaa yhteiskunnan täysivaltaisesi ja tasapainoiseksi jäseneksi koulutuksen ja taitojen kautta. Koulutus nähdään inhimillisen pääoman kasvattajana, joka vaurastuttaa kansakuntaa. Valikointitehtävässä koulutuksen on aina ja kaikkialla taattava yhteiskunnallisen työn ja vallanjaon toteutuminen - suodatettava ja seulottava ”oikeat” ihmiset ”oikeille” paikoille. (1 139) Suomessa tämä toteutuu nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On luotu mahdollisuuksia vaihtaa koulutusalaa tai opiskelupaikkoja ns. toisen nivelvaiheen jälkeen. Integrointitehtävässä koulutuksen tehtävänä on taata yhteiskunnan säilyminen ja sen jatkuvuuden turvaaminen. Siis koulun on pystyttävä kasvattamaan uudet sukupolvet osaksi yhteiskuntaa. Eurooppalaisissa yhteiskunnissa koulutus onkin taannut vakaat olot toisen maailmansodan jälkeen. Tieto lisää tuskaa, mutta myös auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja ja niiden tapoja. Lukutaito on varmaan tärkein taito nykyiselle ihmiselle. Lukemalla saa tietoa uusista asioista, eikä tarvitse olla vain kerrotun yhden totuuden varassa.

Varastointitehtävässä koulutus nähdään ikään kuin varastona. Ihmiset ovat reservissä odottamassa että jokin yhteiskunnallinen instituutio tarvitsee heitä. Koulusta on tullut hyödyllistä tehtävää odottavien ihmisten varasto. Koululaitoksen käyttö markkinoiden säätelijänä on yhä yleisempää. Koulutusta lisäämällä opiskelijoita voidaan pitää pitempään odottamassa työelämän tarpeisiin vastaamista. Omassa työssäni on tällä hetkellä juuri näin. Koulutettavien määrää säädellään sen mukaan, mitkä ovat suhdannenäkymät työelämässä. Luonnollinen poistuma työmarkkinoilta on myös koulutusta määräävä seikka. Joka tapauksessa koulutuksen on pystyttävä vastaamaan markkinoiden odotuksiin ja suhdannevaihteluihin.

Suomalainen koulutusjärjestelmä

Historia

Suomeen koulut ovat tulleet kirkon kautta keskiajalla. Tuolloin koulutusta annettiin tuleville papeille. Ensimmäiset koulut toimivatkin Turussa tuomiokirkon yhteydessä. Turkuun perustettiin 1600- luvun puolessavälissä suomen ensimmäinen yliopisto ja lukio. Tavallisen kansan opetuksesta vastasi 1800-luvun puoleenväliin saakka kirkko. Tuolloin kuka tahansa voitiin käskeä kuultavaksi kinkereille, jossa testattiin lähinnä kirkollista tietämystä. Tuohon aikaan vanhempien tehtävänä oli opettaa lapsille kristillistä elämäntapaa. Kirkko järjesti kiertokouluja, joissa papit antoivat lapsille alkeellista opetusta.

Kansakoulun isäksi voidaan sanoa Uno Cygnaeusta, joka sai aikaan kansakouluasetuksen vuonna 1866. Tuossa asetuksessa kunnat määrättiin järjestämään kaikille opetusta, joka on irti kirkosta. Kuitenkin vasta 1900-luvun taitteessa annettu laki määräsi kunnat perustamaan kouluja kaikkiin kuntien asutuskeskuksiin. Koulun käyminen tuli pakolliseksi 1921, kun määrättiin Oppivelvollisuuslaki. 1960-luvulla alettiin suunnitella uutta peruskoulujärjestelmää, jonka tultua voimaan lakkautettiin oppikoulujärjestelmä.

Nykyhetki

Nykyään oppivelvollisuuslaki määrää opiskelun kuusitoistavuotiaaksi saakka. Perusopetukseen kuuluu yhdeksänvuotinen Peruskoulu. Uusin on kymppiluokka, jossa oppilaat voivat parantaa arvosanojaan myöhempää koulutusta varten. Tämän jälkeen ns. ensimmäisessä nivelvaiheessa, on mahdollisuus valita ammatillinen koulutus tai tutkintoon tähtäävä koulutus, lukio. Tätä kautta on yleisesti menty yliopistoihin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin.

Kuudentoista vuoden iässä on kuitenkin lähes mahdotonta tietää mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Siksi onkin järjestelmää muutettu. Se antaa mahdollisuuden vaihtaa koulutusalaa lukion tai ammattikoulun jälkeen.  Tässä toisessa ns. nivelvaiheessa jokaisella on mahdollisuus saada korkeakoulututkinto tai yliopistokoulutus. Opiskelu on nykyisin opiskelijalle maksutonta, mikä on mahdollistanut sen että suomalainen koulutuksen taso on niin korkea, että se on huomioitu maailmanlaajuisestikin. Voimme olla ylpeitä siitä että muualta Euroopasta ja kauempaakin tullaan ottaman oppia meidän koulutusjärjestelmästä.

Tulevaisuuden haasteet

2000- luvun alusta OECD-maissa (suom. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) on tehty tutkimuksia 15-vuotiaiden oppimisesta. Tässä PISA- tutkimuksessa ovat suomalaiset opiskelijat pärjänneet erinomaisesti. Koulujen väliset erot ja alueen asuinpaikan ja perhetaustan väliset erot ovat pieniä. Ainoastaan tyttöjen ja poikien välisiä eroja on lukutaidossa ja huippusuorituksia oli vähemmän kuin monessa muussa maassa. Tämä on kuitenkin merkki suomalaisen kulutuspolitiikan onnistumisesta. Suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen onkin tulevaisuutta ajatellen tärkeää, että voimme taata tuleville sukupolville erinomaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet opiskeluun. Yhteiskunnan muuttuessa haasteena on että koulutus säilyy tasa-arvoisena kaikille suomalaiselle. Nykyisin jotkin lukiot jo kilpailevat osaavista oppilaista, mikä voi olla hyvä, niin kauan kun se pysyy kohtuuden rajoissa. Vaarana on että asuinpaikka ei enää takaa opiskelupaikkaa lähimmässä koulussa. Pienen kansakunnan voimavara on, että se pystyy tuottamaan kunnon koulutusta jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle.

Ajatuksia

Ihminen on ja on aina ollut sosiaalinen olio. On ihmiselle luontaista että hän sosialisoituu johonkin yhteisöön. Näin on ollut aina ja kaikkialla. Vielä nykyisin on löydetty Etelä-Amerikan viidakoista primitiivisiä kansoja, jotka ovat sosiaalisia. Jokaisella on paikkansa yhteisössä ja yhteisö pitää toisistaan huolta. Toivottavasti tällaiset yhteisöt saavat elää rahassa ilman että me lähtisimme viemään heille ”oikeaa” tapaa elää. Eri kansat ja heimot ovat kautta aikojen luoneet omat tapansa elää. Kolonialismin aikana eurooppalaiset valloittivat maita eripuolilta maailmaa ja vievät niihin oman kulttuurinsa niin että tuhosivat alkuperäisen kulttuurin täysin. Eurooppalaisen kulttuurin ja uskonnon vieminen vieraisiin kulttuureihin on epäonnistunut kaikkialla. Varsinkin meidän kristillisten oppien levittäminen (miekkalähetys) on saanut aikaan vain sotia ja konflikteja.

Sosialisaatio on kanssakäymistä ja vuorovaikutusta. Nykyisin kansojen ja eri kulttuurien tapoja kunnioitetaan ja perinteistä halutaan antaa ja saada tietoa. Tämä auttaa ymmärtämään ja hyväksymään erilaiset ihmiset ja lisää turvallisuutta yhteiskunnissa. On sääli että kokonaisia kansoja ja kulttuureita on jo tuhoutunut kokonaan, pelkästään siksi että ”meidän” tapamme elää on se oikea.

Lähteet:

Antikainen, Rinne, Koski; Kasvatuspsykologia (2006) (1)

Aittola; Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä (2012)